Kuulumisia

Viime viikot täällä ovat olleet hässäkkää. Perheen äidin synttärikemut ja heti niiden perään alkanut remontti laittoivat talon sekaisin. Lähes viikon nukuin leikkihuoneessa, ja nyt toisen viikon vierashuoneessa tavarat matkalaukussa. Remontti aloitettiin mun huoneesta ja se odottaa vielä viimeistelyä. Noh, alkuviikosta pääsen vihdoin palaamaan sinne takaisin. 

Viime viikolla perhe lähti Suomeen ja olen ollut täällä kotona koiravahtina. Vielä muutama päivä hiljaisuutta. Nautin. Sen lisäksi, että olen saanut vallata täällä koko talon (miten se nyt remontilta on onnistunut) sain Suomesta ihania ystäviä vierailulle! Meillä oli täällä ihan mielettömän siistiä. :) Laitan siitä tulemaan omaa juttua viimeistään alkuviikosta.

Täällä aika vähenee ja syksy lähestyy. Senpä vuoksi kämpän ja kämppisten etsiminen ovat olleet ajankohtaista. Vaikka muuttoja ja kämppiä on takana jo liiankin monta, yllätyn aina siitä, miten aikaa vievää uuden asunnon etsiminen on. Nyt mulla on kuitenkin kämppä ja kaksi uutta kämppistä. :)

Tosiaan, olen täällä enää alle kaksi viikkoa. Ihan käsittämätöntä ajatella, että kahden viikon päästä vietän perjantai-iltaa Suomessa. Mutta totta se on. Ja hyvä niin. :)

Kohti juhannusta

Malttamattomana olen odottanut tätä viikkoa. Ja vielä malttamattomampana odotan huomista. Kuuden kuukauden jälkeen pääsen Suomeen! Edessä on noin viikon kauan odotettu loma. 

Täytyy myöntää, että nämä kuusi kuukautta ovat menneet hurjan nopeasti, vaikka moneen kertaan olen ikävän hetkinä laskenut viikkoja ja päiviä juhannukseen. Silti, aika ei tunnu niin pitkältä. Ehkäpä se, että täällä on tapahtunut paljon, vaikuttaa kokemukseen (mm. epätoivonhetket edellisessä perheessä, uuden perheen löytyminen, muutto, siskojen vierailu, uudet tuttavuudet, koko ihana, pitkä kevät).

Suunnitelmat lomalle olen rajannut ihan minimiin, sillä pari päivää menee pikkuveljen häävalmisteluihin ja itse häille. Palaan kuitenkin Suomeen elokuussa, joten silloin on kunnolla aikaa tehdä kaivattuja asioita ja nähdä perhettä ja ystäviä enemmän. Nämä muutamat päivät käytän ihan vain rentoutumiseen kotonakotona sekä lähellä olevien ystävien näkemiseen. Ulkosauna myös odottaa saunojaansa, ja matkaaja saunaa. Loistava yhtälö. ;)

! TJ1 !  Oi, miten mahtava se on todeta. :) Ihana päästä nauttimaan Suomen keskikesästä. Toivottavasti siellä on kohtuullisen lämmintä, ettei tarvitsisi talvitakkia laittaa päälle. :) Täällä on mennyt nyt 30 asteen raja rikki useampana päivänä peräkkäin, joten alle parinkymmentä astetta voi tuntua alkuun vähän viileältä. Huomenna vietän muutaman tunnin busseissa, kun matkustan lentokentälle, ja säätiedot lupaa 33 astetta. Huh, sanon minä, herkkä hipiäinen.

Mutta ei se mitään, kunhan pääsen Suomeen. :)

Pysäyttävä viikonloppu

Viime viikonlopun hyvät fiilikset vaihtuivat lauantai-iltana suruun, epätoivoon ja pieneen pelkoon. Tieto Lontoossa tapahtuneesta terrori-iskusta kouraisi vatsanpohjasta. "Taas. Miksi? Miksi vihaa ja väkivaltaa?"

Helpotus siitä, että sattumien vuoksi en itse ollut Lontoon keskustassa. Mutta moni muu oli. Moni muu joutui kohtaaman pelon ja sekasorron. Piiloutumaan rakennuksiin epätietoisena kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Rauhallinen, tavanomainen ilta päättyi monen ihmisen kuolemaan, haavoittumiseen ja valtavaan sekasortoon. 

Sunnuntaina olin suunnitellut meneväni Lontooseen. Ensimmäistä kertaa pieni epävarmuus astui esiin. Olisi helppoa valita toisin ja lähteä jonnekin muualle. Tai jäädä tänne vähän syrjemmälle. Mutta mitä sitten tapahtuisi? Antaisin periksi. Vastaisin iskuihin, kuten tekijät ja heidän johtajansa haluavat - pelkäisin ja näyttäisin sen. Ei, sitä en halua tehdä. Silmiini osui viisaan presidenttimme Sauli Niinistön lausunto terrori-iskun johdosta: "Emme taivu emmekä turru toistuvienkaan terroritekojen edessä, sillä demokratia ja vapaus on vihaa vahvempia voimia." *

Lontoossa kaikki oli lähes ennallaan. Ihmisiä oli kaduilla yhtä paljon, kuin muinakin viikonloppuina. Covent Gardenissa, jonne suuntasin kavereideni kanssa, oli iloinen, keveä, kesäinen tunnelma. Kojuja, pikkuputiikkeja, kiireisiä kahviloita ja ravintoloita, katutaiteilijoita, hymyileviä ihmisiä. Aurinkoa, kukkia ja hyvää mieltä. Sama tunnelma jatkui jokirannassa. 

Välillä kuitenkin ihmiset vakavoituivat, keskustelivat huolirypyt kasvoillaan. Huomattava määrä poliiseja partioi turistialueilla ja jokaisella sillalla oli oma partionsa. Eilinen terrori-isku häilyi kaikkien mielissä.

Silti, ihmismassoista ikään kuin huokui päättäväisyys siitä, että elämää jatketaan niin normaalisti kuin se on mahdollista. Ihmiset ovat päättäneet olla antamatta pelolle valtaa.

*Presidentti Sauli Niinistön lausunto 4.6.2017: http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=362913&culture=fi-FI

Omaa tietä tulevaisuuteen

Tämä viikonloppu on iso viikonloppu monelle nuorelle ja vähän vanhemmallekin. Valmistujaisviikonloppu, koulunpäättäjäisviikonloppu, joka on täynnä iloa, riemua, ehkä vähän haukeuttakin.

Facebookin livelähetyksen myötä pääsin seuraamaan pikkuveljeni ylioppilasjuhlaa. Samalla mieleeni nousi oma ylioppilaspäiväni kahden vuoden takaa. Iloinen päivä, jolloin monta vuotta lukion aloittamisen jälkeen sain painaa valkolakin päähäni. Päivä merkitsi minulle ennen kaikkea porttia tulevaisuuteen, jatko-opintoihin. 

Lakin saadessani olin 22-vuotias. Vanha ylioppilaaksi siis. Kaikki ystäväni olivat siinä vaiheessa jo kovassa vauhdissa korkeakouluopinnoissa tai jopa loppusuoralla, mutta toisaalta, minulla oli siihen mennessä jo useampi vuosi arvokasta työkokemusta. Vieläpä alalta, jolle kouluttaudun tällä hetkellä.

Oma reittini kohti valmista ammattia ei ole ollut se suorin, se mihin yhteiskunta meitä painostaa. Olen myös välillä kohdannut ihmettelyä päätöksistäni. Päätökset tulevaisuuden suhteen eivät ole helppoja, etenkään, kun kiinnostuksen kohteita on monia. Välillä saattaa astua harhaan huomatakseen, ettei tämä olekaan minun juttuni ja joutuu valitsemaan uuden tien. Löytääkseen sen, mitä haluaa tehdä sydämestään.

Ja kuitenkin, sanoipa yhteiskunta mitä tahansa, kaikista tärkeintä on ihmisenä kasvaminen. Sillä opintiellä jokainen kokemus vie meitä eteenpäin.

Valmistuneet, koululaiset ja kaikki muutkin, nauttikaa tästä viikonlopusta juhlineen. Nauttikaa kesän alkamisesta, siitä vapauden tunteesta mitä se tuo! Astukaa rohkeasti eteenpäin omalla tiellänne, älkää pelätkö tulevaisuutta, luottakaa siihen. Elämällä on meille paljon hyvää annettavaa.